Istun tässä pöydän ääressä, syön keksiä ja kuuntelen Paramorea. Jännä fiilis. Mä tulin Prismasta, olin pari tuntia Annan kaa, oltiin eka sillä ja sit käytiin kaupassa et selviin vielä huomisen hengissä. Ja sit kävi jotain tosi jännää. Pääsin solun ovesta sisään, Sonja tuli vastaan ja vei multa kypärän, eli siis jos joku ei tajunnu nii Annalla on skootteri, ja Elsa rupes uteleen et mekö muutetaan. Mä olin siinä vaiheessa vähän ulalla, mut Inka tuli sit hetken päästä selittään. Me siis siirrytään tonne naapurisoluun, mullehan se nyt on ihan sama et missä solussa ollaan, mut Inka halus sinne noien kaa, ja kyllähän mäkin vähän enemmän elämää kaipaan ympärilleni.
Niin, pointtina siis se, et jos en nyt oo täysin päästäny tärähtäny, nii me muutetaan tonne johonkin huoneeseen. Jännää tämä tämmöinen.Tuntuu vaan nii hölmöltä, ku en ees tiä mikä se huone on. Mutta sainpahan syyn alkaa kasaamaan kamoja vähän siistimpiin pinoihin.
Mä en edelleenkään oo ihan varma hiusväristäni. Siis en edelleenkään osaa määritellä tätä nykystä väriäni, mut seuraava väri on ongelma. En kehtaa värjätä ennen uuttavuotta punaseks, äitihän saa kohtauksen. Se siis makso muutaman satasen siitä et päästiin tähän jollain tasolla blondihtavaan sävyyn. Latvat alkaa taas olla ikävässä kunnossa, mietin et uskallanko vetää vaaleempaa vai otanko suosiolla ihan inasen tummempaa. Mut toisaalta, kun mä haluan sen ihan kirkkaanpunasen... Kysyn äitiltä et eikö ois mitenkään mahdollista, vai odottaako mua sit murhatuomio.
Lisää ongelmiakin on. Ne piilarit. En tiä, uskallanko ostaa, jos ne ei kumminkaan sovellu mun silmiin. Eilen googlailin kaiken maailman lisätietoa ja rupesin miettimään. Mä haluisin ne mustat, mut tosiaan, jos mun silmille ei sovikaan semmoset piilarit, nii siinä menee yli kolmekymppiä hukkaan. Piilarien lisäks on lävärit. Mä haluan taas uutta reikää, otin ton ruston viime vuoden toukokuussa ja huulessa on ollu reikä sen vajaan kaks vuotta, haluun jo uutta. Nenä, kieli ja lisää rustoja. Huuliki ois kiva, mut en tiä. Työt kumminkin. En haluu pelottaa lasten vanhempia enkä varsinkaan lapsia, joten mun ois näytettävä siistiltä, ystävälliseltä ja neutraalilta. Tosissaan häiritsevää.
Pitää miettiä. Siirryn odottelemaan äitin soittoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti