Mm. Mä en taaskaan tiedä mistään mitään. Jos sanoisin ton äskösen äitille, se alkais nauraa, niinhän mä aina sanon. Emmää tiä. Mä vastaan aina niin. Mut useimmiten oon rehellinen sanoessani sen. Mä en oikeesti tiedä mistään mitään.
Katottiin Emman kaa Red Riding Hood. Mä en oo pitänyt sitä oikeestaan minään, oon ajatellu et sitä ei todennäkösesti jaksa ees kattoo. Ja nyt. Wau. Mä oon haltioissani. Okei, se oli tönkkö jossain kohdissa, melkeen nauroin sen vuoks. Mut se loppu. Jotenkin vaan rakastuin siihen.
Ja nyt tekee taas mieli kirjottaa tähän ihan tyynesti "emmä tiä".
Oon istunu aamusta lähtien koneella. Tein Power Pointia My Chemical Romancesta. Ihana aihe, mä vaan vihaan tota hommaa. Mä en jaksa tommosta, mä en oo saanut niitä elämänkaaritöitäkään tehtyä sen vuoks... Paineita. Emma ehdotti et lähettäs huomenna kaupungille, voinko mä muka lähteä? En oo ihan varma. Aamulla törkeet copypastet Osama bin Ladenista (kyllä, aiheena on elämänkaarityö jostain historian merkkihenkilöstä ja minä valitsen bin Ladenin ..) ja pitää laittaa Idalle viestiä et mitä sillä on kasassa. Mä oon tyhmä, haalin kaiken itelleni, kyllä mä osaan tehdä ryhmätöitä, kasvotusten. Etätyönä tää on helvettiä. Mut onko muitakaan mahdollisuuksia, jos mä asun täällä ja se Uudellamaalla? Eipä oikeen, koska ei jaksettu viikolla tehä mitään. Ja toi PP-esitys on edelleen kesken. Vitut. No, mäpä teen sen loppuun ja heitän Moodleen, kunhan saan kurssista hyväksytyn nii kaikki on ok.
Alan muuten karsia puhettani taas. Kiroilen liikaa, oon kauhistellu sitä jo pari kuukautta. En tajua mitä siinä nyt pääs käymään... Ehkä ripari. Mähän en siis kiroillut siellä ku sillon, kun pikkuset ei olleet paikalla, viikon kiroilut jäi alle kahteenkymmeneen, mut sen jälkeen. Ku tapailtiin iltasin. Hävettää taas tää miten puhun, pakko se on saada loppumaan. Eiköhän se siitä, keksin itelleni jotain tapoja rangaista ärräpäistä.
On mulla muuten yks asia, josta voin rehellisesti sanoa, etten tiedä. Kummallakin on nimensä ja kummankin käytös on hämmentävää. Ja niiden lisäks on yli kymmenen muuta. Mä tuun hulluks. Mä en yksinkertasesti ymmärrä mitä on meneillään. Joko se on joku salaliitto mua vastaan tai sit maailma on vaan seonnut. Kuitenkin mulla on vähän semmonen tunne, et joku päivä alan itkeen sen takia, ihan missä tahansa. Sitä ei sit vaan olekaan niin helppoa selittää... Miksi, miksi teidän on pakko hämmentää mua tällä tavoin? Ja oon idiootti. Ihan tosissaan. Mä en tajua, miks menin kertomaan siitä, se ei ikinä unohda sitä. Se vahtii mua jatkuvasti. Se ei unohda.
Anteeks tää tyhjänpäivänen itsekseni puhuminen. Kukaan ei ymmärrä mitään. Mut ei hätää, en mäkään ymmärrä. Ainoa ero on se, et mä tiedän mitä mä en ymmärrä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti