keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Gonna bash my head against the mirror...


... Close my eyes and cut all my hair off.

8.30-11.00 vuorovaikutusta ja viestintää. Oikeastaan päästiin syömään varttia vaille ykstoista. Kassun kaa pyörin taas, puhuttiin musiikista, harrastuksista, työpaikoista ja siitä millä mä elän, ku en kerran lihaa syö. Puhuttiin muuten mun pukeutumisestani kanssa. Se kyseli et pukeudunko mä rajummin kotona, sitä rataa kaikkee. Ja tivas mikä on nyt parasta musaa. On se jännä jätkä, lupas ottaa velipojanki tarvittaessa viikonlopuks Mäntsälään ja tehä siitä miehen. Joo, ehkei kumminkaan, äiti ei tykkäis jos jätkä tulis kotiin nenä poskella ja naama sinisenä.

Huomenna liikkaa. Jalkapallo tai ultimate, ei ole varmaa tietoa kellään. Kassu ilmoitti et se käy mun kimppuun kentällä ja löylytetään Kerava. No, Keravalle siinä todennäkösesti ainakin käy kalpaten, tai sit me kaikki muut ollaan Sandraa lukuunottamatta ihan kuolleita siellä kentällä, kun jalkapalloilijat vie peliä. Apuva. Sit vähän lisää ammatillisia perusteita, mikäs siinä sit. Pääsen taas vaihteeks kolmelta. Ainahan mä pääsen, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Näitä TEV-järjestelypäiviä ja niitä päiviä, jollon joku on mukava ja suostuu päästään yheltä.

Jännä olo. Mulle tuli tossa hetki sitten ensimmäistä kertaa sellanen olo, et mä oikeesti kaipaan Tampereelle. Nyt vaan sen takia, et pääsisin kaupungille hillumaan ja voisin mahdollisesti ollakin siellä jonkun kanssa. Se ois nyt kivaa. Täällä tarvii ihan tosissaan olla luova, keksii sitä tekemistä jostain ihmeestä. Tai sit mennä Saralle tai Annalle. Tai sit on asuntolailtaa tai vastaavaa, mut nekään ei kestä ikuisuuksia. Pitäs olla tiiviimmin mukana noiden ihmisten menoissa, mut en tiä. En uskalla lähtee tonne. Taaskaan. Sit ku pyydetään, tuun toki, mut muuten pelottaa, ettei ne halua mua mukaan. Eilen Eero huuteli mulle ikkunasta, nauroin sille vähän, mut en menny kumminkaan. Ja Eero ja Herman yritti saada multa pyörää, ongelmana on vaan se, et se on kotona. Ja sit ne nauro ku näytin kuulemma niin pelästyneeltä. Mä vaan menin hämilleni, millon sä et menis hämilles, jos sun etees pamahtaa kaks kaapinkokosta jätkää?

Läksyt tässä ois. Esitelmiä ja semmosia. Mua väsyttää, en jaksas. Mut tiedän, et jos en tee niitä nyt, mulla on helvetillinen viikonloppu edessä. Huomenna täytyy sopia se elämänkaarityö Idan kaa, meiän on pakko alottaa se ja äkkiä. Tyhmä minä. Mä en koskaan sais tehä tämmösiä jonkun kanssa. Kassu ois tosin varmaan ilonen, jos ois ehtiny pyytää mua parikseen, mä oisin tehny sille esitelmän ja pistäny sen esittelemään sen. Mut näh, siitä ei ois hyötyä kummallekaan.

TVT-kurssin etätehtävät voisin tässä hoitaa loppuun. Kattoo et oonko tehny ne kaks ekaa, ja sit tehä nopeesti sen viimesen. Äkkiäkös mä sen saan aikaseks. Mut yks kysymys. BVB vai MCR? Teen bändiesitelmän, kun en muutakaan keksi. Kattoo, kummasta saan tälleen äkkiä enemmän aikaan. Vois tehä kummastaki, sit vaikka lähetän kummanki Martille. Ja kissoja perään, kolmonen tulee kissoilla.

Matikka muuten menee perseelleen. Totesin sen eilen. Mä en jaksa, me löhöttiin kolmistaan siinä pöydän ääressä Kassun ja Teemun kanssa eilen, kukaan ei tajua pätkääkään et mitä pitäs laskee eikä kiinnostakaan. Kyllä mä tästä vielä tsemppaan vähän, mä haluun sen kolmosen kurssista. Auts muuten. Vaikutelma. Asenne. Pitää korjata, en taida enää maata siellä toista kertaa. Ei auta muukaan, jos mä en onnistu laskuissa, mun on ainakin näytettävä siltä et onnistun. Oisinpa mä vaan käyny tenttimässä sen. Saan halvauksen jos Teemu käy hyväkslukemassa matikka ykkösen, mä haluun nauraa samalla ku lasken. Ja onhan se ihan kivaa, kun jätkä hakkaa sua viholla päähän.

Joopa joo. Keskiviikko. Odotan ylihuomista. Jos en sitä ennen onnistu purkamaan tunteita, nii ainakin sillon saan. Toivon vaan et äiti soittaa tänään. Pitää kertoo sille. Sit vois siirtyy sössöön, jos ihmiset sinne haluis. Näkisin joitakin ja voisin ehkä puhuakin. Pitää kattoo. Nyt hommiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti