Mulla on ihan kamala fiilis, mä en tiedä, saisinko mä tuntea tämmöstä ikävää, mä en tiedä, mitä tää meinaa, mä en osaa selittää tätä. Mä vaan tahtoisin puhua. Nähdä sut. Halata sua, ymmärtää sua. Mä yritän ymmärtää, mut ei se onnistu näin. Se ei oo sun vikas.
Jos mä palaisin entiselleni, oisin sellanen ku mun kuuluis olla, eikö se sit ois helpompaa? Me voitaisiin edelleen olla samalla tavalla läheisiä. Tää nykynen tilanne häiritsee mua, mä en tiedä, mitä mä haluan, en tiedä, mikä on oikein, mikä on paras vaihtoehto... Onko mun edelleen itkettävä katkeria kyyneliä sun vuokses, saanko mä unohtaa kaiken? Kultapieni. Haluatko sä mut takas?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti