I miss those old and good times.

Kylmä. Mut täällähän on aina kylmä... Ikkuna on kiinni. Silti. Vatsaa on muutaman kerran kourassu silleen et oon melkeen lyyhistyny lattialle itkemään kivusta, en tiedä mikä on kyseessä. Mut nyt ei oo pariinkymmeneen minuuttiin tullu semmosta tunnetta, eli toivon mukaan se oli ohimenevää. Ei meinaan tosissaan ollut mitään pikkukipua.

Aukku oli eilen täällä, oli kivaa ja sillee. Mulle tuli jotenkin normaali olo. Ja tuli käveltyä joku kaheksan kilsaa, kaks kertaa keskustaan ja takas. Sit siinä vähän ennen yheksää kun tulin viimestä kertaa takas, Sonja sattu tuleen vastaan tullessaan kuntosalilta, sillä oli just semmonen normaalia pahempi ADHD-meininki meneillään, se oli oppinu just nyrkkeilemään. Se esitteli mulle taitojaan ja lopputuloksena veti mua turpaan, vahingossa tietenkin. Se vaan että se sattumoisin rikko mun lasit. Että ni.

Mä en tiedä, saako tota korjattua, mut ei näitä ainakaan käyttää voi. Tommonen kova ja terävä metallinen palanen ku painaa nenää ni ei tunnu kivalta. Mulla on nenä vielä vähän arkakin, ei se ihan hirveesti satu, mut kyl mä koko ajan tunnen semmotteen pienen ikävän kivun tossa nenänvarressa. Mitään jälkiä siinä ei onneks oo.

Muuta. Tota. Teo on hukannu Maunon. Jere tuli sille karjumaan et sossut on taas vieny mun ottotyttäreni, on tää elämä kamalaa. Ahti oli ihan järkyttyneenä et onks Mauno mun tytär, ei sentään, Teo on Maunon isä ja minä oon sen ei-biologinen äiti, muu menis mullekin jo liian pitkälle. Mutta nii, mun ottolapseni on kateissa ja nyyh. Hirveetä kun elvytettävät vauvanuket katoaa.

On asiat nyt jollain asteella kunnossa. Mulla ei oo edelleenkään työpaikkaa, nukun yöt jotenkin, ei väsytä ihan kamalasti ja syön. Mun unet vaan häiritsee mua. Mä oon nyt kahtena yönä nähny unta, että oon menossa naimisiin, vaikken tahdo, ja aina niihin uniin eksyy joku, jota ei enää ole olemassa. Nää unet ahdistaa mua, mä en tajua miks näen semmosia, haluun vaan et ne loppuu.

Äiti tulee huomenna kotiväeniltaan, tänään on siivouspäivä. Siivoon tässä äkkiä kämpän ja sit vois harkita et lähtisin taas keskustaan. En mä oikeesti tee siellä yhtään mitään, meneepähän vaan tunti siinä et käyn siellä ja tuun takas. Kierrän Prisman vaan ympäri ja tällee. Kun ei tee mieli neuloakaan ja silmät väsyy jos koko ajan lukee. Ja oon edelleenkin liian ujo mennäkseni tonne vaan hillumaan muun porukan kanssa.

Onhan tää vähän ankeeta. Kun mä nyt vaan saisin itteni pyörimään noiden kanssa. Nappaan Sonjasta kii jossain vaiheessa, meen vaikka pelaan sählyä sen kanssa, jos en muuta keksi. Eiköhän tässä pikkuhiljaa ala hommat sujumaan.