Elämä tuntuu olevan vähän sekasin. Sotkussa niin kuin pieneen tilaan ahdettu nauha. Sehän sotkeutuu huolimatta siitä, mitä sille siellä tilassa tapahtuu. Kaikki menee sekaisin.
Istuin tossa pari tuntia sitten bussissa, tulin sössöstä kotiin. Oli kivaa, naurettiin ihan järkyttävästi, kutitettiin toisiamme ja mä mätkin Miskaa sateenvarjolla. Se kutitti mua ihan liikaa, mä lensin taas sohvalta alas! Ja huusin, kurkkuun sattuu. Mulle tuli Evolta matkaan tämmönen mukava nuha, mut nyt mä oonkin eräjorma. Melkeen, vielä on opittavaa, mut oon mä jo aika hyvin oppinu. Musta tulee vielä kunnon nuva. Odottelen tässä vaan seuraavia kahta vaellusta, enssyksynä vaelletaan Valkealassa ja sit lähetään talvella hiihtovaellukselle. Katotaan kuinka ehjänä tuun niiltä kotiin.
Mutta no. Bussissa mä ajattelin taas vähän kaikkee. Oli pimeetä, mä huomasin et on vaikee tunnistaa, missä on, pimeys vaikuttaa. En usko sen, etten enää mee bussilla niin usein, vaikuttaa siihen. Mä oon menny kolme vuotta sitä samaa reittiä, ei se parissa viikossa unohdu. Sit tuli mieleen kuvia. Niinpä mä sit päätin, et nyt kun pääsen koneelle, alan heitellä tänne kuvia hetkistä, jotka haluan muistaa. Asioista, joita kaipaan, vähän kaikesta. Sit kun saan tän valmiiks, taidan kirjottaa vähän yhtä biisiä, mulle putkahti semmonen mieleen loppumatkasta. Kirjotin muistiin kännykkään, mut se tyhmä kuoli, akku loppu. Mut nii, kuvia.
Muikku & Mursu ♥
Opri. ♥
Olkasieni. ♥
Aukkupulu. ♥ Pliis ignoratkaa mun naama.
Essi. ♥
Kaipaan pitkiä hiuksia. Oikeesti, kaipaan niitä. Ja haluun suoran otsiksen takas. Ja kaipaan mun ihoa tollon, pääsiäisenä. Kun se oli vaalee. Nyt se on ottanu liikaa väriä.
Anteeks, nyt mun on pakko mennä. Voisin laittaa vielä enemmän kuvia, mut en jaksa etsiä, en tässä kunnossa. Alan kohta itkee kivusta, sattuu. Haluun vaan nukkua kivun pois, mut se ei onnistu. Se ei katoa minnekään yhdessä yössä, se tarvitsee enemmän aikaa. Nää on niitä hetkiä, jollon kadun sitä, et en haluu syödä paljoo lääkkeitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti