Home sweet hole.

Makaan sängyllä sohvallani, aurinko paistaa mun jalkoihin ja mulla on punainen villatakki päällä. Kylmä taas kerran, oon semmonen vilukissa vuoden ympäri. Roosa istuu sängyllään jalat koukussa ja suhinasta ja rahinasta päätellen piirtää. Mua huvittas mennä kattomaan, mitä se piirtää, mut tiän, et se alkaa mulkoilemaan mua eikä anna kattoa. Siinä me ollaan erilaisia, mä esittelen töitäni pikkulapsen innolla, Roosa piilottelee niitä.

Istuin alakerrassa keittiön pöydän ääressä lukemassa lehteä. Mä oon lukenu sanomalehtiä monen vuoden ajan, maailman meno kiinnostaa mua. Ja musta koulutetaan valtion virkamiestä, mun velvollisuus on lukea lehtiä ja katsoa uutisia, kuten mun tutor sanoo. Mun on tiedettävä, mikä vaikuttaa mun asiakkaani elämään. Lehden luettuani siirryin lukemaan Discshopin esitettä, mitä kaikkee on tulossa. Äiti tuli sit siihen, ja ensimmäinen asia minkä se kysy, oli "Nukuikko hyvin?". Nukuin. Äiti on kysyny tota samaa asiaa siitä asti, kun... No, kolmen viikon ajan. Etten polta itteäni loppuun.

Tänään ois vähän hommia hoidettavana. En oo saanu Frankille mitään aikaseks, joten tänään on alettava toimeen. Mulla on elämänkaaren kriiseistä kertova pohdinta kirjottamatta, kirjotan senkin tänään. Helppoa, kerron vaan miten oon selvinny omista kriiseistäni. Sit on pestävä pyykkiä ja varmistettava et otan huomenna lakanat ja pyyhkeen mukaan. Huomenna vois lähteä ajoissa, saa olla rauhassa junassa ja ehdin tekeenkin jotain.

Ensviikolla on hyvinvointiviikko. "Nuvat on tässä esimerkkejä, valmiina menemään ja tekemään kaikkea, virkeinä ja aktiivisina liikkujina..." Mähän en ole viikkoa lenkkareissa ja lökäreissä, anteeks vaan. Ja mun pitäs juosta taas cooper. Mä en tahdo, en jaksa, en halua. Jätkien kans. Mä voin kyllä juosta sen, jos on aivan pakko, mutta en jätkien kanssa. Mä en tahdo et ne näkee mut siinä kunnossa, en tahdo et ne tuijottaa. Mä voin juosta sen muullonkin, voin juosta sen joku viikonloppukin, mut en nyt. En, en, en.

Pääsin läpi siitä atk-kurssista. Se oli siinä. Nyt on sit enää muutama kymmenen muuta kurssia jäljellä. Mä en saa matikasta kolmosta, sen tiedän. En voi saada. Pakko laskea tavoite kakkoseen. Senhän mä saan pakolla. Oon saanu pistareissa yli kymmenen pistettä, laskenu tehtäviä ja saan vähintäänkin kakskymmentä pistettä loppukokeesta, kun täydet on kolmekymmentä. Mä saan kakkosen, muuhun en suostu. Jos en saa sitä, mä tentin sen kurssin uudelleen niin monta kertaa et se kakkonen tulee. Ja sen on oltava vahva kakkonen, mä en suostu ottamaan huonoa kakkosta. Ja jos joku nyt ihmettelee miks haluan kakkosen, niin arvosteluportaikko on ykkösestä kolmoseen, kolmonen on paras mitä voi saada. Ykkösellä pääsee vielä kurssin läpi, mut jos ei saa sitäkään, on kusessa.

Alan hommiin. Kirjottelen taas joskus.