C'mon, angel, don't you cry.

Can't find my way home
But it's through you and I know
What I'll do
Just to get back in your arms

Pahoittelen hiljaiseloa, mun mokkula hajos viime viikolla enkä jaksanu raahata konetta kotiin. Lyhyesti näin. Lisäks kaikkea muuta. On ollu kaikenlaista säätöä, mä oon alkanu elää opistolla vähän eläväisemmin, oon tykänny olla siellä ihan tosissani. Tosin nyt on hiljenny, vähän tylsääkin kun niin monet on TOP-jaksoilla ympäri maailmaa, kansainvälisessä vaihdossa tai sit vaan toisessa kaupungissa. Mullahan on enää tää viikko koulua, sit on viikon loma ja kaks viikkoa työharjottelussa. Kai siitä tulee ihan kivaa.

Mm. Mä kärsin sisäisestä moraalin, etiikan, omantunnon, valintojen ja persoonani sodasta. Tossa perjantaina sattui jotain, josta tietää kolme ihmistä, ehkä kahdelle tai kolmelle vielä kerron siitä. Nää kolme, jotka jo tietää, on ne joille se oli heti kerrottava, sit yhdelle kerron heti kun ehdin, niille kahdelle on sit vähän pakko kertoa asiasta, koska tää vaikuttaa erityisesti niihin. Äh, tiedän et on ärsyttävää lukee tämmöstä tajuamatta mitään, mutta sanotaan että asia on sen verran vakava, et se kaataa teinin maailman, ja mä oikeesti kärsin tästä, mut mä en anna sen masentaa. Mä en suostu siihen.

Olin tossa sunnuntaina Helsingissä Oprin & Olkan kaa. Oli mahtavaa. Ihanaa. Ei siihen sanoja ole. Laitan tässä vielä myöhemmin vähän viestiä et ehtiikö ne näkemään mua huomennakin. Mulla on siis huomenna etäpäivä, käyn kirjottamassa ne työpaperit aamulla ja sit ajattelin lähtee Helsinkiin taas. Ja mun on keksittävä joku järkevä keino järjestää raha-asiat. Lopetettava kaiken turhan osto. Mä haluan uudet lasit, mä en suostu olemaan näillä enää, sitä paitsi näöntarkastus pitäs olla kahen vuoden välein ja vuodenvaihteessa tulee kaks vuotta täyteen. Sit pitäs päästä Joensuuhun. Jostain pitää siihen aikaa vetästä, mä haluan sinne. Sanoo äiti mitä tahansa. Ja mun mielestä sen pitää vaan tottua siihen, et mä en oikeesti ole kotona, mä olen koulussa viikot ja lomilla tapaan ihmisiä. Asia nyt vaan on niin. Mä en omasta mielestäni asu enää kotona. Posti tulee tänne ja niin edelleen, mut mun koti on siellä missä mä haluan olla.

Kelalta pitäs tulla sitä ruokarahaa. Siinä ois sit ainakin niihin laseihin rahat. Ja aattelin kysyä et josko tehtäs diili, mä maksaisin niistä ainaki puolet. En mä mitään monen satasen kehyksiä ole hankkimassa, mä vaan haluan semmoset mitä oikeesti tykkäisin käyttää enkä ois jokasen mahdollisuuden tullen työntämässä niitä laatikkoon piiloon. Persoonallisemmat. Hiuksia en sit värjää ennen uuttavuotta, äiti tykkää. Se ei ilmeisesti halua et me käytetään enää hiusvärejä, perhetuttu sai allergisen kohtauksen. Että silleen.

Mutta näi. Mä meen tästä kattoon vaatteita, siivoomaan, pakkaamaan ja sopimaan asioita. Koneelle pääsen seuraavan kerran perjantai-iltana, sit elän sen kaa taas kolme viikkoa. Mukavata.