Silmät killittää. Mua väsyttää vähän liikaa. Kai sitä vois jo raahautua tonne sänkyyn... Jos vaikka sitten tän jälkeen.
Löysinpä tommotteen tänään. Vois piirtää. Katotaan viittinkö. Aikaahan on, sitä on oikeestaan liikaa, mutta mä en tiedä löydänkö intoa tai jaksamista. Mutta joo, sen näkee sit.
Ajatus ei oikeen kulje tänään. Mä inhoon pöydän ääressä istumista, tää tuntuu tappavan mun ajatukseni. Mun on niin paljon helpompi istua sohvalla, sängyllä tai lattialla, en tajua mikä siinä on. Voi apua, mä tosiaan oon väsynyt kun mitään muuta en saa kirjotettua...
Okei. Iskä menee aamulla töihin, jospa hiljennän koneen ihan vaan ajatellakseni sitä. Mummu tulee vahtimaan, ei ole kivaa. Mä teen huomenna onigireja, haluun ruokaa. Että, nyt on silleen kauheen positiivinen olo väsymyksestä huolimatta. Sara ja Anna on pitäneet siitä huolen. Oon aika ilonen, sain lopetettua vanhan päiväkirjani iloisella, melko onnellisella tekstillä. Huomisesta lähtien sit uus kirja. Jei. Mutta niin, öitä, mä selittelen lisää varmaan loppuviikosta, ellei huomenna tai tiistaina satu mitään kovin ihmeellistä. Näin.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti