Mä en kestä tätä odottelua. Tänään oli pakko ottaa kassi esille ja alkaa heittään tavaroita sinne. Pengoin kaappeja ja etsin tavaroita, jotka on ehdottomasti otettava mukaan. Nyt istun tässä kaikenmaailman paperien ja kirjekuorien keskellä, ja silti mulla on mielessäni ainoastaan yhden sisältö. Ison kirjekuoren sisällä on toinen, pienempi kuori, jonka sisällä on lisää kuoria, kortteja, lappusia ja kaks valokuvaa. Oman riparini rippikuva. Ja tän kesän leirin konfiskuva, jossa mä seison Karon vieressä. Sen kuvan kattomisen jälkeen löysin itteni kattomassa videoita leiriltä ja tekemässä sille omaa videota...
Essi lähetti mulle yhden tekstin. Mua alko itkettää, se oli kaunis, vaikkakin mua sattu lukea se. Mä rakastan sitä pientä ystävääni, kaipaan sitä. Se on mulle niin käsittämättömän rakas, en usko että se tajuaa, miten paljon mä oikeesti sitä ajattelen ja kaipaan. Mä voisin alkaa keräämään nyt ihan kunnolla rahaa sitä Keminmatkaani varten. Jokaisen liikenevän kolikon heitän jonnekin kirjekuoreen, kerään ne rahat kasaan. Ja toivon että se pääsisi jouluna käymään täällä, jos mä en saa kerättyä siihen mennessä tarpeeksi rahaa.
Ulkona alkoi sataa. Pisarat rummuttaa peltiä, tavallaan toi kuulostaa ihanalta. Mä rakastan sadetta, en tiedä miks. Se vaan on jotenkin niin ihanaa.
Saatiin eilen viimeinkin nää kyltit seinille. Toi on ihana, rakastan sitä, se on mun sohvani yläpuolella, nukun sen alla. Nyt kun vielä tulostan siihen muutaman kuvan meidän porukasta, siitä tulee täydellinen. Ja kuten huomaa, tossa pallossa on edelleen ilmaa jäljellä! Nauran sille, en käsitä miten se voi edelleen olla hengissä. Mm, taidan alkaa laittaan julisteita ton ympärille, muutama siihen, osa kulkee mun mukanani. En haluu jättää tänne niitä kaikkia, kun mä tiedän, että joskus mun on pakko saada vain tuijottaa niitä. Mutta no, mä alan hommiin, huomisaamuna on eessä melko aikanen herätys ja aamulenkkiä pikkusiskon kaa. Meiän pikkuprinsessa alottaa koulun... Kauhee kun vuodet menee nopeesti. Mä muistan edelleen miten iskä haki mut autolla koulusta ja sit ajettiin sairaalaan kattoon uusinta tulokasta, muistan sen niin hyvin. Se oli ihana sillon, ja on se vieläkin, vaikka onkin rasittava ja ärsyttävä. Meiän rinsessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti